"Yhteiskunnasta kertoo paljon se, miten se kohtelee vanhimpiaan."
Mainoksen sanoin: " Yhteiskunnasta kertoo paljon se, miten se kohtelee vanhimpiaan." Olen ollut viime aikoina useasti kuulemassa keskusteluja huonokuntoisista vanhuksista, joiden pitkät päivät kuluvat kotisairaanhoitoa odotellessa kotona. Kuitenkin kotisairaanhoidon ammattilaisten aika on hyvin rajallinen yhtä ihmistä kohden, eikä kotikäynnin aikana ehditä tehdä kuin kiireellä välttämätön. Suurin osa ihmisistä kuitenkin toivoo, että olisi joku ihminen jolla olisi hetki aikaa pysähtyä vain kuuntelemaan ja kysymään, miten heidän päivänsä on mennyt. Koen että itselläni on jonkinlaista tarttumapintaa tähän asiaan, oman kokemukseni ja työhistoriani kautta. Eikä todellakaan ole aivan sama kuka käy katsomassa, hoitajan laadulla samoin kuin käytetyllä ajalla on merkitystä. Kukaan ei voi varmasti olla eri mieltä seuraavasta väitteestä: Ei ole oikein, että Ihmiset jotka ovat olleet osaltaan rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa, joutuvat kärsijöiksi huonoina aikoina.
Meillä on erilaisia mittareita, jotka määrittelevät tuen laadun ja tuen tarpeessa olevat. Ne eivät aina ole riittävät, vaan tarkastelun on oltava kokonaisvaltaista. Täytyy huomioida ihminen yksilönä, hänen fyysiset ja psyykkiset tarpeensa. Huomioon täytyy ottaa myös ne seikat, onko vanhuksilla omaisia, sukulaisia tai ystäviä jotka kuuluvat vanhuksen elämään. Kun ihminen kohdataan ja häntä kuunnellaan, samalla häntä kunnioitetaan juuri siinä hetkessä.
Oman näkemykseni mukaan yksityisen palveluntuottajan suurimpana motiivina on raha, en väitä etteikö raha ole myös avaintekijänä kunnallisissa palveluissa. Aika on laskettu aivan liian tiukkaan molemmissa muodoissa. Itse pyrkisin tulevassa kunnanvaltuustossa vaikuttamaan näihin asioihin. Eli riittävästi aikaa, sekä laadukasta kokonaisvaltaista asiakkaiden kohtaamista. Laitospaikkoja tai intervallipaikkoja täytyy pystyä tarjoamaan jokaiselle niitä tarvitsevalle.
Terveisin Esa
" Sitten kun en enää muista nimeäni, sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen, sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen, sitten kun en enää ole tuottava yksilö! Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä, välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi. Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan, mutta siihen on vielä aikaa! Antakaa minulle arvokas vanhuus!"
-Tuntematon